Kolme vuotta sitten...

Kolme vuotta sitten olit vielä elossa. Tai ne elämän rippeet joissa taistelit kiinni.

Isäsi kanssa katselemme monitoreja kuinka sykkeet romahtaa tasaisin väliajoin. Minun kurkkua kuristaa. Lääkäri kertoo kuinka tilanne on huono, ennusteet seuraavalle yölle ovat huonoja. Minun tekisi mieli juosta karkuun. Ei oma lapsi voi kuolla.

Kävelemme lastenklinikan pihalla. Kuu on aivan pieni sirppi ja lunta ei ole maassa. Vain keltaisia, syksyisiä lehtiä. Olin kuiskanut korvaasi kuinka rakastan ja silitin poskea. Ne olivat viimeiset sanat jotka sinulle sanoin. Toivottavasti kuulit ne.

Kuinka minulla on sinua tänään ikävä pieni prinsessani.

Kaupassa näin ehkä ikäisesi tytön joka työnsi oman pikkusiskonsa vaunuja. Niin ylpeän isosiskon näköisenä, tietenkin. Olisitpa sinäkin täällä, mutta ehkä tarkkailet meitä jossain ja suojelet omaa pikkusiskoasi? Vai onko se vain äidin haave ja toive. Tapa lohduttautua.

Huomenna on kolme vuotta siitä kun sain aamulla sen puhelun jota kukaan vanhempi ei halua. Olit poissa.

Olen kiihdyksissä kun kävelen K9 osaston tuttua käytävää tietäen etten näe sinun olevan enää elossa. Jalat ja koko kroppa tärisee, mikään ei tunnu miltään.

Näihin tunnelmiin jää tämä blogi. Mikään ei ikinä vie sitä minulta pois, että olen kahden ihana tytön äiti. Pikku-I kulkee minun matkassa ja sydämessä aina ja ikuisesti vaikkei kukaan muu häntä enää muistaisi.

Meidän arki ja elämä jatkuu kaikesta huolimatta ja ollaan tultu tähän hetkeen jossa Toivon Pilkahdus on välillä jotain enemmän..

Kolme vuotta

Täällä sinua muistetaan rakas Pikku-I

Rakastan heitä molempia

Tämä pieni pikkusisko, peikkotukkainen tyttö on todellakin kongretisoinut sen mitä meiltä on puuttunut. Ainahan minulla on ollut Pikku-Itä ikävä, mut nyt vielä jopa enemmän? Hän on todellakin ollut poissa jo melkein kolme vuotta ja nytkö vasta oikeasti ymmärrän? 

Tottakai rakastan ja olen äärettömän onnellinen tästä pienestä ihmeestä, mutta ilo ja suru kulkevat nyt käsi kädessä. 

Mietin millainen Pikku-I olisi ollut jos hän olisi elänyt teholaitteiden ulkopuolella? Olisiko hän ollut yhtä temperamentinen kuin peikkotukkainen sisko? Pikku-I oli kuitenkin mielestäni erinäköinen, ehkä enemmän minun näköiseni. Peikkotukkassa näen niin paljon isäänsä, tavallaan ehkä hyvä. Pelkäsin etukäteen sitä, että "sekoitan" heidät, mutta he ovat aivan selvästi eri ihmiset. 

Heitä kumpaakin minä kuitenkin rakasta äärettömän paljon vaikka toinen onkin täällä meidän kanssa ja toinen ei. 

Rakas Pikku-I, tiedäthän, että Sinua olisin rakastanut samalla tavalla?

Pieni tytön tylleröinen

Näin se aika on vierähtänyt, meillä on kotona tänään 11 päivää vanha tyttö. Syntymän odotus ja viimeiset kolme viikkoa raskausaikaa tuntui niin äärettömän pitkiltä, mutta nyt aika on taas saanut siivet ja jokainen päivä on mennyt niin nopeasti. Kädet on täynnä töitä ja sydän täynnä rakkautta. Hän, pienen pieni pikkusisko on hurmanut meidät täysin.

Pikkusisko syntyi siis laskettuna päivänään. Synnytys käynistyi luonnollisesti, mutta ennen puolta yötä lääkäri teki päätöksen sektiosta, koska vauvan sydänäänet laski aina supistusten aikaan. Ratkaisu olikin varmasti oikea vaikka kovin kiireellä taas sektioon lähettiinkin. Kovan paniikin se sai aikaan vauvan tilasta niin itselle kuin isälle. Onneksi kaikki loppui hyvin ja tyttö syntyi hyvävointisena, tosin napanuora oli kaulan ympärillä joka sai sydänäänet laskuun.

Nyt me nautimme pienestä ja tästä ihanasta ajasta.

Ei enää kirjoitettavaa?

Minusta tuntuu, että tämä blogi on alkanut tulla tiensä päähän. Vielä muutamia postauksia varmaan tulossa, mutta paljon on nyt jo sivuttu aiheesta jos näin voi sanoa.

Tämän blogin kirjoittaminen on ollut itselle todella tärkeää ja olen saanut surua ja pahaa oloa purettua, ehkä myös vertaistukea tästä on jollekin ollut.

Vaikka meidän elämä on taas uuden sivun kääntö vaiheessa niin ei ne menneet minnekään unohdu. Jokainen päivä jonka elän tulee Pikku-I olemaan niissä mukana. Hän kuuluu perheeseen samalla tavalla kuin täällä meidän kanssa elävät.

Tällä hetkellä kaikki on hyvin ja odotamme pikkusiskoa syntyväksi. Vielä hetki aikaa eteenpäin. Ajatus syntymästä saa mileni herkäksi ja kyyneleet silmiini. Pikku-In ja pikkusiskon ikäeroksi tulee n. 2v8kk, mutta silti täällä kongreetisesti tulee olemaan vain toinen.

Aika

Pikku-I

Ajatukset käyvät usein ajassa jolloin odotin häntä ja ajassa jossa hän oli jo syntynyt. Kuinka oma aika kulkee eteenpäin, mutta mitään ei silti tunnu tapahtuneen näiden vuosien aikana. Kaikki tuntuu olevan yhtä ja samaa massaa. 

On keskenmenneet raskaudet Pikku-In jälkeen. On tämä hetki ja tämä raskaus. Laskettuun aikaan on enää alle kaksi kuukautta. Pikku-In syntymä viikoille on enää pari viikkoa, kaikki tuntuu jotenkin kulminoituvan tähän hetkeen. Odotan jännittyneenä mitä tapahtuu tai tapahtuuko edes mitään erityistä? 

Ilman Pikku-Itä, en olisi tämä ihminen joka tällä hetkellä olen. Jollen olisi häntä menettänyt olisin varmasti kokenut tämän raskauden aivan eritavalla. En todennäköisesti yhtä pelokkaasti ja huolestuneesti. 

Aika on mennyt kaikesta huolimatta eteenpäin ja jokaisena hetkenä rakas esikoiseni on kulkenut matkassa. Sydämessä ja muistoissa. Tulee kulkemaan. 

Tunnen pienen ihmeen liikkeet kohdussani ja mietin kuinka erillainen hän on ollut odotus aikana. Olen hänestä onnellinen ja silti sydämessä puristaa ääretön ikävä. Tunteita ja hetkiä joita ei pysty ehkä kukaan muu kuin saman kokenut ymmärtää.

Rakas Pikku-I, esikoiseni

Hyviä uutisia

Ei pysty sanoin kuvailemaan edes tätä tunnetta, kun tänään oli ultrassa kaikki niin kuin pitää. Vähän alkaa vaikuttaa, ettei tällä elämän alulla ARPKD:ta ole. Vielä rv32+ on ultra, mutta mulla on kyllä aika hyvä fiilis ja lääkäri sanoi myös, että positiivisin mielin voi olla. 

Vihdoin tämä huojentunut olo. Vihdoin voin alkaa sisäistää tätä tulevaa elämän muutosta, kun tähän asti on kulkenut kuin sumuverhossa. 

Ja voi olla, että tyttö olisi tulossa.

Kuulumisia

Ainakin yhden lukijan toiveesta nyt sitten väliaika kuulumisia luvassa:)

Raskaushan on sujunut niin normaalisti kuin vain voi sujua. Itselle ehkä henkisesti hieman kestämistä enemmän. Pääasia kuitenkin, että sikiöllä on tällä hetkellä kaikki hyvin ja liikkeitä tuntuu päivittäin. Liikkeiden voimakkuus on tullut mm. täytenä yllätyksenä, koska Pikku-In liikkeet eivät tuntuneet lainkaan samalta. 

Rakenne ultran jälkeen olemme käyneet muutamassa väliutltrassa, toinen oli liikkeiden takia ja toinen oli varattu lapsiveden määrän ja munuaisten tilanteen tarkistusta varten. Liikkeiden takia siksi, että oli pari päivää kun ne tuntuivat huonosti ja vaisusti, siitä sitten itselle kauhea paniikki. Kaikki oli kuitenkin hyvin. Istukka on taas edessä joka toki vaimentaa liikkeiden tuntua ja toisaalta sikiö on myös niin pieni vielä, että pystyy olemaan vaikka missä asennossa ja aina ne liikkeet eivät itselle tunnu niin selkeinä. On siisn paljon kuitenkin sellaisia asioita joita joudun jäsentelemään itselle, ettei niistä syntyisi mm. turhia pelkoja.

Toisaapäivänä olimme siis toisessa ultrassa ja tilanne oli edelleen normaali. Määrältään hyviä lapsivesitaskuja oli nähtävissä, munuaiset viikkoihin nähden oikeanlaiset ja sikiön virsarakossa oli virtsaa. Kaikki ainakin tähän asti toimii niinkuin pitää. Kolmen viikon päästä taas uusi kontrolli, jospa sen jälkeen itselläkin nämä jännitykset helpottaisi.. tosin samaa mantraa olen tainut jokaisen ultran jälkeen itselle hokea aina uuteen välietappiin asti. 

Pääasiassa kaikki siis hyvin ja itselläkin suurimman osan aikaa positiivinen ajatus vauvan syntymästä ja kotiin saamisesta. Mitään hankintojahan emme ole vielä tehneet ja sen olemme miehen kanssa päättäneet, että jos ja kun kaikki on seuraavan ultran jälkeen hyvin ja normaalisti niin sitten mennään ainakin pinnasänky ostoksille:)

(ja tänään siis viikkoja 25+5 eli kohta alkaa viimeinen kolmannes.. :) )

Rakenneultra

Rakenneultra onnellisesti takana. Kaikki oli taas tähän asti hyvin. Lapsivettä oli hyvin,munuaiset oli edelleen hyvin näkyvät, oikean kokoiset ja siistit sekä virtsarakko näkyi myös hyvin. Itse sen jopa näin kun pyysin kätilöä näyttämään. Lääkäri myös kävi varmistamassa lapsevedenmäärän ja hyvältä näytti hänenkin mielestä. Toivon todella, että tämä on nyt hyvä merkki ja kaikki menee loppuun asti hyvin. 

Nyt on viikkoja 20+4 eli puoliväli ylitetty. Pikku-In aikana oltiin rv 19+ rakenneultrassa ja silloin jo hänen kohdallaan tosiaan oli viitteitä sairaudesta niinkuin olen ehkä joskus aijemin sen kertonutkin. 

Kyllä sitä silti jännittää varmasti loppuun asti miten käy. Kahden kuukauden päästä sitten seuraava kontrolli. Nyt kuitenkin voi taas hetkeksi hengähtää <3

Pari painajaista

Kyllä näköjään vaikuttaa alitajuntaan mitä lähemmäs rakenne ultraa tullaan. Useampana yönä on painajaisia tullut nähtyä raskauteen liittyen. 

Pari kertaa olen heränyt sellaisiin uniin joissa en muka ollutkaan ollut raskaana. Kaikki olikin ollut vaan suurta huijausta ja itse uskoin muka olevani raskauden puolivälissä. Niistä unista herättyäkin meni oikeastaan hetki ennen kuin tajusi kaiken olleen vain untaja tajuavani, että kyllä olen edelleen raskaana.

Viimeöinen ja ehkä karmein uni ole se, että olimme muka rakenneultrassa ja siellä paljastui jokin ihan kaamea rakennevika vauvalla. Sen oikein näki itsekin siitä kuvasta kun katsoi. Sitä sitten taas itkettiin unessa. Noh herättyä se tietysti vaivasi jonkin aikaa, mutta järki taas kuitenkin voitti. Viime viikonloppuna kuitenkin hieman pääsi sikiötä näkemään päivystysultrassa ja silloin rakenteet ainakin vaikutti olevan kohdillaan. 

Maanantaina sitten on tosiaan se kauan odotettu (ja pelätty) rakenneultra. Muutama yö tässä on vielä aikaa nähdä painajaisia, mutta eiköhän tässä pärjätä. Kaikella sydämelläni toivon, että kaikki olisi tähän asti (ja toki loppuunkin asti) niin hyvin kuin vain voisi olla.

"Muistot on kalleinta kultaa"

Jenni Vartiainen - Suru on kunnia vieras

Tunteiden kirjo

Kuinka voikaan olla näin kova ikävä Pikku-Itä.

Erehdyin lukemaan parin vuoden takaista päiväkirjaa ja samalla sieltä välistä löytyi Pikku-In hoitokertomus. Ikävä,ikävä,ikävä

Samalla kun raskaus on jatkunut eteenpäin ja vatsa alkanut selkeästi kasvaa on huoli tästä pienestä myös suuri ja menettämisen pelosta on tullut todellinen. Jollain tavalla välillä rinnastan myös tätä raskautta Pikku-In raskauteen ja oletan asioiden menevän samalla tavalla. 

Mitäpä muuta tähän voisi sanoa tai kertoa? Tunteet ovat onnea raskaudesta, huolta tulevan pienen kohtalosta, ikävää Pikku-Istä.

Yksi etappi takana, seuraavaa odotellessa

Tänään oli siis ultra. Viikkoja nyt kierron mukaan 15+4, ultran mukaan 16+1. Hyvin siis on tyyppi kasvanut. Aika odotusten mukainen ultra oli ja lääkäri katsoi sikiön munuaisia ja lapsiveden määrää sekä virtsarakkoa yritti löytää myös. Oikeastaan kahden lääkärin voimin ultrasivat, tosin ei se minua haitannut.

Munuaiset näyttivät tähän mennessä normaaleilta, eikä kystiä vielä ainakaan ollut havaittavissa. Taisi toinen lääkäri sanoa, että oikein siisteiltä näyttävät. Lapsivettäkin oli hyvin ja sikiö liikkui todella reippaasti. Toisin kuin Pikku-In aikana ultrissa, ei hän paljoa liikkunut ja muutenkin liikkeet olivat koko raskauden aikana hyvin vaisut. Liikkeiden vähyys johtui varmasti lapsiveden määrästä.

Kuten jo mainitsinkin vastasi sikiö hyvin viikkoja. Päänympärys oli myös viikkoja vastaava kun taas Pikku-Illä se meni 1,5-2vkoa pienempänä, joka sekin saattoi johtua lapsiveden vähyydestä. Tähän mennessä olleet havainnot siis vaikuttaa ainakin hyviltä. Seuraava ultra onkin sitten kuukauden päästä 20+ viikoilla ja sen tekee kätilö. Lääkäri sanoikin, että siellä sitten katsotaan rakenteita tarkemmin.

Istukan paikka oli kohdun suun päällä (kiva), sitä myös seurataan. Kyllä se kuulemma siitä vielä voi liikkua ylemmäs.

Ai niin ja liikkeitä olen myös tuntenut jo jonkun verran. Pieniä ilmakuplia alavatsalla. Kaikin puolin hyvä fiilis tähän asti <3 Seuraavia kuulumisia varmaan taas kuukauden päästä.

11+3

Raskaana. Jännittävää ja ihanaa..

Mitä kaikkea tämä tuo tullessaan ei vielä tiedä, mutta aion nauttia kaikista näistä hetkistä. 

Kierrot lähti palailemaan yllättäen itsekseen ja ei tarvinut mitään hoitojakaan aloittaa. Nyt keväällähän jos raskaus ei olisi alkanut olisimme päässeet varmasti johonkin hoitoihin. 

Tähän asti kaikki on mennt hyvin. Varhais ultrassa käyty, ns."paniikkiultrassa" käyty kun oli pientä vuotelua ja ensi torstaina nt-ultra. Ultra seurantaa tulee olemaan muutenkin tiiviimmin. Kotidopleri on myös helpottanut kun on saanut silloin tällöin itsekseen kuunnella.

Kuulumisia voi kysellä sähköpostitse (ideh(at)hotmail.fi) tai laittaa kommenttia, tuskin tulen tästä aiheesta kummempia kirjoittelemaan. Odotus blogia tästä ei tule enkä sellaista ala erikseen edes kirjoittamaan. Ehkä joistain ultrista voin jotain viestiä laittaa tai jos tulee jotain muita käänteitä.

Maltillisin ja odottavin mielin mennään päivä kerrallaan eteenpäin. Pikku-I kulkee ajatuksissa mukana.