Minusta tuntuu, että tämä blogi on alkanut tulla tiensä päähän. Vielä muutamia postauksia varmaan tulossa, mutta paljon on nyt jo sivuttu aiheesta jos näin voi sanoa.
Tämän blogin kirjoittaminen on ollut itselle todella tärkeää ja olen saanut surua ja pahaa oloa purettua, ehkä myös vertaistukea tästä on jollekin ollut.
Vaikka meidän elämä on taas uuden sivun kääntö vaiheessa niin ei ne menneet minnekään unohdu. Jokainen päivä jonka elän tulee Pikku-I olemaan niissä mukana. Hän kuuluu perheeseen samalla tavalla kuin täällä meidän kanssa elävät.
Tällä hetkellä kaikki on hyvin ja odotamme pikkusiskoa syntyväksi. Vielä hetki aikaa eteenpäin. Ajatus syntymästä saa mileni herkäksi ja kyyneleet silmiini. Pikku-In ja pikkusiskon ikäeroksi tulee n. 2v8kk, mutta silti täällä kongreetisesti tulee olemaan vain toinen.
