Rakastan heitä molempia

Tämä pieni pikkusisko, peikkotukkainen tyttö on todellakin kongretisoinut sen mitä meiltä on puuttunut. Ainahan minulla on ollut Pikku-Itä ikävä, mut nyt vielä jopa enemmän? Hän on todellakin ollut poissa jo melkein kolme vuotta ja nytkö vasta oikeasti ymmärrän? 

Tottakai rakastan ja olen äärettömän onnellinen tästä pienestä ihmeestä, mutta ilo ja suru kulkevat nyt käsi kädessä. 

Mietin millainen Pikku-I olisi ollut jos hän olisi elänyt teholaitteiden ulkopuolella? Olisiko hän ollut yhtä temperamentinen kuin peikkotukkainen sisko? Pikku-I oli kuitenkin mielestäni erinäköinen, ehkä enemmän minun näköiseni. Peikkotukkassa näen niin paljon isäänsä, tavallaan ehkä hyvä. Pelkäsin etukäteen sitä, että "sekoitan" heidät, mutta he ovat aivan selvästi eri ihmiset. 

Heitä kumpaakin minä kuitenkin rakasta äärettömän paljon vaikka toinen onkin täällä meidän kanssa ja toinen ei. 

Rakas Pikku-I, tiedäthän, että Sinua olisin rakastanut samalla tavalla?

Pieni tytön tylleröinen

Näin se aika on vierähtänyt, meillä on kotona tänään 11 päivää vanha tyttö. Syntymän odotus ja viimeiset kolme viikkoa raskausaikaa tuntui niin äärettömän pitkiltä, mutta nyt aika on taas saanut siivet ja jokainen päivä on mennyt niin nopeasti. Kädet on täynnä töitä ja sydän täynnä rakkautta. Hän, pienen pieni pikkusisko on hurmanut meidät täysin.

Pikkusisko syntyi siis laskettuna päivänään. Synnytys käynistyi luonnollisesti, mutta ennen puolta yötä lääkäri teki päätöksen sektiosta, koska vauvan sydänäänet laski aina supistusten aikaan. Ratkaisu olikin varmasti oikea vaikka kovin kiireellä taas sektioon lähettiinkin. Kovan paniikin se sai aikaan vauvan tilasta niin itselle kuin isälle. Onneksi kaikki loppui hyvin ja tyttö syntyi hyvävointisena, tosin napanuora oli kaulan ympärillä joka sai sydänäänet laskuun.

Nyt me nautimme pienestä ja tästä ihanasta ajasta.

Ei enää kirjoitettavaa?

Minusta tuntuu, että tämä blogi on alkanut tulla tiensä päähän. Vielä muutamia postauksia varmaan tulossa, mutta paljon on nyt jo sivuttu aiheesta jos näin voi sanoa.

Tämän blogin kirjoittaminen on ollut itselle todella tärkeää ja olen saanut surua ja pahaa oloa purettua, ehkä myös vertaistukea tästä on jollekin ollut.

Vaikka meidän elämä on taas uuden sivun kääntö vaiheessa niin ei ne menneet minnekään unohdu. Jokainen päivä jonka elän tulee Pikku-I olemaan niissä mukana. Hän kuuluu perheeseen samalla tavalla kuin täällä meidän kanssa elävät.

Tällä hetkellä kaikki on hyvin ja odotamme pikkusiskoa syntyväksi. Vielä hetki aikaa eteenpäin. Ajatus syntymästä saa mileni herkäksi ja kyyneleet silmiini. Pikku-In ja pikkusiskon ikäeroksi tulee n. 2v8kk, mutta silti täällä kongreetisesti tulee olemaan vain toinen.

Aika

Pikku-I

Ajatukset käyvät usein ajassa jolloin odotin häntä ja ajassa jossa hän oli jo syntynyt. Kuinka oma aika kulkee eteenpäin, mutta mitään ei silti tunnu tapahtuneen näiden vuosien aikana. Kaikki tuntuu olevan yhtä ja samaa massaa. 

On keskenmenneet raskaudet Pikku-In jälkeen. On tämä hetki ja tämä raskaus. Laskettuun aikaan on enää alle kaksi kuukautta. Pikku-In syntymä viikoille on enää pari viikkoa, kaikki tuntuu jotenkin kulminoituvan tähän hetkeen. Odotan jännittyneenä mitä tapahtuu tai tapahtuuko edes mitään erityistä? 

Ilman Pikku-Itä, en olisi tämä ihminen joka tällä hetkellä olen. Jollen olisi häntä menettänyt olisin varmasti kokenut tämän raskauden aivan eritavalla. En todennäköisesti yhtä pelokkaasti ja huolestuneesti. 

Aika on mennyt kaikesta huolimatta eteenpäin ja jokaisena hetkenä rakas esikoiseni on kulkenut matkassa. Sydämessä ja muistoissa. Tulee kulkemaan. 

Tunnen pienen ihmeen liikkeet kohdussani ja mietin kuinka erillainen hän on ollut odotus aikana. Olen hänestä onnellinen ja silti sydämessä puristaa ääretön ikävä. Tunteita ja hetkiä joita ei pysty ehkä kukaan muu kuin saman kokenut ymmärtää.

Rakas Pikku-I, esikoiseni

Hyviä uutisia

Ei pysty sanoin kuvailemaan edes tätä tunnetta, kun tänään oli ultrassa kaikki niin kuin pitää. Vähän alkaa vaikuttaa, ettei tällä elämän alulla ARPKD:ta ole. Vielä rv32+ on ultra, mutta mulla on kyllä aika hyvä fiilis ja lääkäri sanoi myös, että positiivisin mielin voi olla. 

Vihdoin tämä huojentunut olo. Vihdoin voin alkaa sisäistää tätä tulevaa elämän muutosta, kun tähän asti on kulkenut kuin sumuverhossa. 

Ja voi olla, että tyttö olisi tulossa.

Kuulumisia

Ainakin yhden lukijan toiveesta nyt sitten väliaika kuulumisia luvassa:)

Raskaushan on sujunut niin normaalisti kuin vain voi sujua. Itselle ehkä henkisesti hieman kestämistä enemmän. Pääasia kuitenkin, että sikiöllä on tällä hetkellä kaikki hyvin ja liikkeitä tuntuu päivittäin. Liikkeiden voimakkuus on tullut mm. täytenä yllätyksenä, koska Pikku-In liikkeet eivät tuntuneet lainkaan samalta. 

Rakenne ultran jälkeen olemme käyneet muutamassa väliutltrassa, toinen oli liikkeiden takia ja toinen oli varattu lapsiveden määrän ja munuaisten tilanteen tarkistusta varten. Liikkeiden takia siksi, että oli pari päivää kun ne tuntuivat huonosti ja vaisusti, siitä sitten itselle kauhea paniikki. Kaikki oli kuitenkin hyvin. Istukka on taas edessä joka toki vaimentaa liikkeiden tuntua ja toisaalta sikiö on myös niin pieni vielä, että pystyy olemaan vaikka missä asennossa ja aina ne liikkeet eivät itselle tunnu niin selkeinä. On siisn paljon kuitenkin sellaisia asioita joita joudun jäsentelemään itselle, ettei niistä syntyisi mm. turhia pelkoja.

Toisaapäivänä olimme siis toisessa ultrassa ja tilanne oli edelleen normaali. Määrältään hyviä lapsivesitaskuja oli nähtävissä, munuaiset viikkoihin nähden oikeanlaiset ja sikiön virsarakossa oli virtsaa. Kaikki ainakin tähän asti toimii niinkuin pitää. Kolmen viikon päästä taas uusi kontrolli, jospa sen jälkeen itselläkin nämä jännitykset helpottaisi.. tosin samaa mantraa olen tainut jokaisen ultran jälkeen itselle hokea aina uuteen välietappiin asti. 

Pääasiassa kaikki siis hyvin ja itselläkin suurimman osan aikaa positiivinen ajatus vauvan syntymästä ja kotiin saamisesta. Mitään hankintojahan emme ole vielä tehneet ja sen olemme miehen kanssa päättäneet, että jos ja kun kaikki on seuraavan ultran jälkeen hyvin ja normaalisti niin sitten mennään ainakin pinnasänky ostoksille:)

(ja tänään siis viikkoja 25+5 eli kohta alkaa viimeinen kolmannes.. :) )

Rakenneultra

Rakenneultra onnellisesti takana. Kaikki oli taas tähän asti hyvin. Lapsivettä oli hyvin,munuaiset oli edelleen hyvin näkyvät, oikean kokoiset ja siistit sekä virtsarakko näkyi myös hyvin. Itse sen jopa näin kun pyysin kätilöä näyttämään. Lääkäri myös kävi varmistamassa lapsevedenmäärän ja hyvältä näytti hänenkin mielestä. Toivon todella, että tämä on nyt hyvä merkki ja kaikki menee loppuun asti hyvin. 

Nyt on viikkoja 20+4 eli puoliväli ylitetty. Pikku-In aikana oltiin rv 19+ rakenneultrassa ja silloin jo hänen kohdallaan tosiaan oli viitteitä sairaudesta niinkuin olen ehkä joskus aijemin sen kertonutkin. 

Kyllä sitä silti jännittää varmasti loppuun asti miten käy. Kahden kuukauden päästä sitten seuraava kontrolli. Nyt kuitenkin voi taas hetkeksi hengähtää <3