<3 Rakas Enkelini, Pikku-I. Synnyit Helsingissä, naistenklinikalla 16.11.2011 klo 13.2
<3 Painosi oli 3005g ja synnyit sektiolla. Päästit muutaman pienenja hennon parkaisun. Raskausviikkoja oli tuolloin 34+4
<3 Aloitit elämäsi ensipäivät lastenklinikan teho-osastolla k7. Isä oli sinua ensimäisenä näkemässä ja hän on kertonut kuinka rankkaa oli nähdä sinut hengityskoneessa. Kuinka rankkaa oli kun ei saanut omaa lasta syliin. Sinua hoidettiin heti korkeataajuushengityskoneella. Illalla pääsin vasta sinua katsomaan. Olit niin pieni ja kaunis
<3 Sait vieraita ensimmäisen kerran 17.11.2011 osastolle k7. Sinua kävivät katsomassa kummitädit, täti,mummi, mummo & vaari.
<3 Kahden päivän iässä 18.11.2011 sinnut siirrettiin toiselle teho-osastolle, k9. Siellä sinulle oli tarkoitus aloittaa dialyysihoito. Sinut oli myös siirretty puolihengittävään hengityskoneeseen. Samana päivänä sait hemodialyysikatetrin.
<3 19.11.2011 alkoi dialyysihoito ja sait myös ensimäisen kerran äidinmaitoa nenä-mahaletkun kautta. Kummisetä ja täti kävivät sinua katsomassa. Molempien mielestäolit niin kaunis lapsi. Illalla dialyysihoidon takia olit kuitenkin hyvin herkkänä kosketukselle, joka näkyi verepaineiden heittelynä ja hapetuksen heikentymisenä. Jouduimme hieman varomaan koskettamistasi.
<3 20.11.2011 Sinut oli siirretty takaisin korkeataajuushengityskoneeseen jonka ansiosta tilasi oli hieman vakaantunut.
<3 Seuraavana päivänä kävimme toisen kummisetäsi kanssa sinua katsomassa. Hänenkin mielestä olit hyvin sulonen niikuin meidän kaikkien mielestä. Seuraavana aamuna saimme ihania uutisia 26.11.2011 olit avanut silmäsi ensimäistä kertaa. Olimme kaikki niin iloisia puolestasi.
<3 Hetken näytti, että hoidot alkaisi paremmin tehoamaan sinuun ja, että kestäisit nesteen poistamista kehostasi. Koska munuaisesi eivät toimineet niin ylimääräinen neste aiheutti sinulle koviaturvotuksia jota yritettiin poistaa dialyysilaitteen avulla.
<3 Pari päivää jaksoit olla silmät auki. Pari päivää jaksoit suhteellisen hyvin nesteiden poistamista ja turvotuksia saatiin hieman laskettua.
<3 29.11.2011 lääkärit kertoivat tilasi huonontuneen maksimaalisesta hoidosta huolimatta. Turvotukset lisääntyivät,verenkirto ja hapettuminen huononivat. Viimeisenä iltana en voinut kuin katsella sinua. Sinä pidit tiukasti isän sormesta kiinni. Kumpikaan meistä ei olisi tahtonut jättää sinua, tiesimme ettet ehkä kestäisi yötä.
<3 Seuraavana aamuna 30.11.2011 sain puhelun sairaalasta. Olit nukkunut pois hetki sitten. Isäsi ja minun elämäni pahin puheli. Tulimme vielä hyvästelemään sinut. Kummisetäsi oli meidän mukana, tukemassa meitä. Sinut tuotiin vaunuilla, kapaloituna meidän luokse. Saimme pidellä ruumistasi vielä ensimäisen ja viimeisenkerran vaikka tiesimme, ettet enää ollut siinä.
<3 Ikuisesti meillä on ikävä aikaa kun kasvoit kohtuni suojassaja, ikuisesti on ikävä niitä kahta viikkoa jotka saimme olla kanssasi. Hyvää matkaa rakas tyttäremme, näemme jälleen kun sen aika koittaa. Olet ikuisesti sydämissäme <3
<3 Pieni-I oli hyvin vakavasti sairas lapsi ja vaikka hän olisi selvinyt olisi jatkossa ollut hyvin rankkoja hoitoja. Lääkärit varoittelivat, että vähintään ensimäinen vuosi menee sairaalassa. Tiedossa olisi ollut munnuaisten poisto, taistelua verenpaineiden kanssa, munuaisten siirto...
