Vertaistukea??

Kaipailisin vertaistukea ihmisitä, joilla esim. lapsen menetys,keskenmenoja tms. Voi laittaa vaikka s-postia. Itsellä alkaa sydän pakahtua siitä, ettei lasta ole ja uutta raskautta ei tiedossakaan. Tuntuu,että päivittäin ajatus raskaudesta ja vauvasta käy mielessä. 

Miten te muut selviätte sen ajatuksen kanssa arjessa,ettei ole omaa lasta vaikka haluaisi?

Negatiivinen päivä

Sillai kauniisti sanottuna mulla on ollut paha päivä. Huonoilma ja huono mieli sopii oikein hyvin yhteen. 

Mua ei kiinosta taas mikään,eikä kukaan. Vellon itsesäälissä ja ahdistuksessa. Näitä päiviä tulee ja menee. Koskaan mun elämä ei tule olemaan kuitenkaan enää sama. Se tulee olemaan aina ilman Enkeliä, kukaan ei koskaan voi korvata mun pientä tyttöäni.

Tein tänään negatiivisen raskaustestin...taas. Keskenmenon jälkeen ei ole kuulunut kuukautisia. Siitä on jo yli kuusi viikkoa. Odottavan aika on pitkä.

Haluan Enkelini tänne. Halata,pussata,kertoa kuinka rakastan. Leikkiä ja laulaa,hoitaa pientä rakkaintani. 

Seitsemän kuukautta ja yksi päivä.

Rakas...on ikävä

Tähän aikaan 7kk sitten makasin äitiyspolilla käyrillä. Tietämättä mistää pahasta.

Huomenna meillä olisi 7kk vanha tytär.

Pieni askel

Tänään olen saanut itsestäni niin paljon irti. Olen soitellut moniin paikkoihin koskien oppisopimus koulutusta ja jotain pientä edistystä siis. Maanantaina olisi tarkoitus mennä työkkärissä käymään. Juttelemaan vielä eri koulutus vaihtoehdoista. 

Pieni askel eteenpäin. Se tuntuu hyvältä.

Tyhjä syli

Syli on niin tyhjä-Se tuntuu fyysisenä rinnan puristuksena,muistikuvana siitä kuinka pidin Enkeliä viimeisen kerran sylissä.Pystyn muistamaan hänen painon, kylmän ruumiin sylissäni.

Henkinen ahdistus,oikea mielen vankila. Jonnekin olen hukanut tunteita ja tilalle on tullut kitkerää katkeruutta. Tavallaan olen kulkemassa elämää eteenpäin,minulla on tavotteita. Tavoittelen parempaa oloa henkisesti, tavoittelen työelämään paluuta. Teen suunnitelmia syksyksi. Tavoittelen vahvuutta.

Haluan olla vahva. Työnnän ikävää pois ja yritän miettiä tulevaani ilman lasta. "Ei vielä uutta raskautta." toistelen mielessäni päivittäin. Tahdon päästä työhön kiinni, suunnittelen oppisopimusta toiselle alalle. Lastenhoitajaksi minusta ei enää ole, en halua mennä näyttämään heikkouttani sinne.

Samalla sylini on niin tyhjä. Kaipaan Enkeliäni suuremmin kuin ikinä. Hauaisin olla raskaana- haluaisin odottaa Enkeliäni, elää viime syksyä. Olla viimeisilään raskaana ja tietää, että pian saamme terveen lapsen. Tiedän sen kuitenkin mahdottomaksi ja taas painaa mieleeni "Ei,en halua uutta raskautta.."

Pinnasänky ja muut tavarat ovat nyt verkkokellarissa. Uusi koti vaikuttaa niin tyhjältä ilman niitä. Tähänkin tunteeseen varmasti tottuu ja sopeutuu. Rankkaa oli kuitenkin pistää ne pois. Ne odottavat siellä tulevaisuutta..