Rakkalle Enkelille

Kiedon sinut ajatuksiini,
en tahdo päästää irti.
Kaipuu polttaa sydämessä.
Kumpa unissani sinut näkisin,
pitäisin sylissäni,
kertoisin rakastavani.

Ihmettelen ja kysyn miksi?
Näemmekö ikinä?
Kyynel vierähtää poskelleni,
ikävä painaa rintaa.

-omaa käsialaa

***

Tulitko luokseni,
vai kuvittelinko vain,
kun katsoin joutsenta
lumen valkeaa.

Enkelini,rakkaani,
lensitkö luokseni joutsenena?

-omaa käsialaa

Lasten oikeus vanhempiinsa tehohoidossa

LASTEN OIKEUS VANHEMPIINSA TEHOHOIDOSSA

Käykää allekirjoittamassa tuo adressi. Itse kävin myös laittammassa nimeni.

Viimepäivinä olen kovin paljon miettinyt ja muistellut sairaala aikaa Enkelin kanssa. Asia on ollut aika tapetilla muutenkin. Kun lapsi joutuu tehohoitoon ei vanhempana ole sillä hetkellä voimavaroja puuttua sairaalan käytäntöihin. Sen hetkiset voimavarat menevät täysin keskittyessä lapseen. Jälkikäteen ajatellessa olimme kuitenkin hyvin surullisia siitä ettemme saaneet olla vauvamme kanssa niin paljon kuin olisimme haluneet ja kaikkein eniten kirveltää ajatus siitä, ettemme voineet olla pienemme kanssa hänen viimeisiä hetkiä.

Toivon suuresti, että tulevaisuudessa olisi mahdollisuudet muuttaa näitä vierailu käytäntöjä ja tulevien tehohoitoja vaativien lasten vanhemmat saisivat olla enemmän lastensa kanssa. En pysty edes käsittämään kuinka vaikeaa varmasti on pienelle lapselle ymmärtää miksi isä ja äiti ei ole paikalla.

tulis jo talvi...

Miksi jokapuolella on vauvoja ja vauva uutisia? Tuntuu siltä kuin jokatoinen laittaisi fb:ssä joko ultra kuvia tai ilmoitusta siitä kuinka ne sydänäänet kuulostaa niin ihkuilta(huomaa sarkasmi*iso huokaus*). Tekis mieli pudottaa ne sieltä vaaleanpunaisita pilvistään.

Tänään taas kaupungilla käveli niin onnellinen ja iloisen näköinen äityli pienen suloisen tytöntyllerönsä kanssa. Oli varmaan tyttönen oppinut vasta kävelemään. Mun oli pakko yrittää olla kuin en olisi huomanutkaan sitä ihanuutta,olisin varmaan alkannnut parkumaan muuten.

Huomaan nykyään muutenkin suhtautuvani hyvin kylmästi onnellisiin äityköihin ja näiden pieniin söpöliineihinsä. EN halua nähdä niitä tai edes hymyillä kun pikku taaperot tekee jotain hassua. Yritän vain ummistaa silmäni.

Tämä kevät ja kesän tulo ei tunnu sopivan lainkaan mielialaani. Tuntuu kuin talven pimeys olisi ollut helpompaa aikaa. Silloin oli helpompi surra ja ikävöidä. Kevät on tuonnut tullessaan auringon ja lämmön,ihanan vihreyden ja kirkkauden luontoon,mutta mikään ei ole poistanut minun ikävää ja surua. Kaikki olettaa, että "noniin nyt kun on kevät ja aurinko paistaa niin eihän sitä enää voi olla masentunut ja surullinen. Nyt vaan eteenpäin.." Mutta kun en minä kykene!!! Mulla on niin ääretön ikävä etten pysty muuta ajattelemaan. Mä haluan pienen Enkelini tänne enkä istuttaa mitään hiton kukkia hänen haudalleen.

Pitäisköhän lähtee vaan nauttii auringosta ja mennä esittää iloista?

Äitienpäivän "jälki tunnelmissa"

Kirjoittelu tänne on tosiaan vähentynyt, mutta olen itselleni kirjoitellut toista blogia. Jollain tavalla alkuun oli helppoa tuoda omat ajatukset surusta tänne, mutta ajan mittaan alkoi tulla olo etten halua kaikkia ajatuksiani kaikkien nähtäväksi. Sen vuoksi näin järkevämpänä jatkaa kirjoittelua itselle.

Kirjoittamalla pystyn purkamaan ajatuksia,saan pikkuhiljaa kasata sitä ajatusten palapeliä joka päässäni on.Tunnen, että ne ovat niin arkoja ja rankkoja ajatuksia. Haluan pitää ne itselläni. En osaa kirjoittaa niitä muiden luettavaksi.

Äitienpäivä oli ja meni.Onnittelin äitiäni. Rakastan häntä suuresti ja kiitän häntä siitä, että hän on jaksannut jakaa huolia kanssamme. Kuuntelee,huolehtii ja rakastaa. 

Tänään taas ajattelen omaa rooliani äitinä ja tajusin mitä minulla ei ole. Mitä en tule koskaan esikoiseni kanssa kokemaan.Se saa minut taas ikävöimään. Eilen veimme haudalle kynttilän. Tänään vein vielä kukkia. 

Ylihuomenna rakas Enkelini olisit jo "isotyttö", 6kk vanha.

International Bereaved Mothers Day 6.5.2012

CarlyMarie Project Heal

Tää jää tauolle tai ehkä loppuu kokonaan

Mä luulen, et tähän kirjoittelu jää joksikin aikaa tai ehkä jopa kokonaan. Voi olla, että tää blogi tuli päätökseen. Mä luulen,että jatkan kirjoittelua uuteen blogiin. Vain itselleni.

Jos haluatte kysellä kuulumisia tai kirjoitella mulle muuten vaan niin voi laittaa s-postia ideh(a)hotmail.fi