Tänään oli tullut hautakivi. Se oli juuri sellainen kuin toivoinkin. Mieheni suunnittelema. Itse en sitä pystynyt mennä edes valitsemaan, mutta toiveitani oli kuunneltu.
Hautausmaalle kävellessä juuri mietimmekin kerkeääkö kivi ennen joulua ja siellä se oli. Itku pääsi.
Ikävä. Niin iso ikävä. <3
***
Löysin tälläisen tekstin. Kuvastaa niin hyvin omia tunteita ja ajatuksia.
Sinä puutut pöydästämme.
Me sytytämme erityisen kynttilän.
Ihmiset joskus kysyvät, enkö ole vielä päässyt yli sinusta.
Minä ihmettelen kovin, mitä he tarkoittavat.
Sinä panit hammaspyörän pyörimään minussa.
Ketjureaktion ilman loppua.
Eteenpäin ja taaksepäin.
Olen kutonut sinut itseeni. Kuin langan, joka vaihtaa väriä kuvakudoksessa.
Maaginen lanka, joka muistuttaa minua perspektiivistä.
Ja antaa minulle uusia aiheita, joiden juuret ovat sisimmässäni.
Ei, en minä ole päässyt sinusta yli. Miksi olisinkaan?
Minä elän kaikkea sitä, jonka sinä annoit.
Ja olen onnellinen siitä,
että sinä kosketit minua ja muutit minut kyynel kyyneleeltä.
Uskon, että se on sinun lahjasi maailmalle.♥
- Kristina Grahn -
<3<3<3. Ikävään en osaa sanoa mitään. Eihän siihen oikeastaan mikään auta :(
VastaaPoistaAlla oleva teksti on kyllä enemmän kuin osuva. Sopii varmasti moniin meistä, kenellä on se oma pieni enkeli tuolla yläkerrassa. Minustakin aivan ihana teksti.
Kiitos kommentista!
VastaaPoistaHalusinkin jakaa tuon tekstin juuri sen vuoksi kun se on niin osuva.
Halaus <3
VastaaPoista