Tänään ryven taas pahassa olossa. Se on tämä vuoden aika uskoisin. Vaikka kuinka lenkkeilisin, söisin vitamiineja ja eläisin terveellisesti on minulla ikävä ja paha olo. Odotan kevättä ja odotan taas raskaustestiin ilmestyvää positiivista vaikkei sekään mitään takaa. Syli vain on niin armottoman tyhjä ja tuntuu vain koko ajan tyhjemmältä mitä aikaa menee eteenpäin.
Meidän vuosi 2012 ei tuonut sitä mitä odotin niin kovin, miksi se tapahtuisi tänäkään vuonna. Yritän löytää taas muuta sisältöä elämälleni ja olemmekin lähdössä risteilylle. "Sijaishaaveena" toimii myös ulkomaan matka ja remonttiakin jatkamme kuluvan vuoden aikana. Kyllä tekemistä, haaveiltavaa ja elämämää muutakin siis on.
Sylini vain on niin äärettömän tyhjä tänäänkin. Olen opetellut suomaan tämän tunteen itselleni. Opettelen edelleen hyväksymään tätä ajoittain iskevää pahaa oloa. Ei tätä ole niin helppo hyväksyä. Olla äiti jollekin jota ei tässä maailmassa ole. Ei sen kanssa niin vain opi elämään.
Katson ulos ikkunasta. Se saa minut kuitenkin muistamaan etten ole yksin. Näen meidän perheen joka on tässä ja nyt. Rakas mieheni ja ihana luppakorvamme leikkivät yhdessä ulkona. Heitä en vaihtaisi pois.
Voimia sinulle ja toivottavasti tuleva vuosi toisi mukanaan hyviä asioita. Tyhjän sylin kanssa on niin raskasta elää, oikeastaan raskainta on olla äiti lapselle josta on joutunut luopumaan. Ainakin näin ajattelen, enhän minä muusta tiedä.
VastaaPoistaHetkittäin tuntuu raskaammalta olla äiti jollekin jota ei vielä ole, kuin hänelle, josta on joutunut luopumaan. Ensimmäisen kaltainen äitiys ei välttämättä kuitenkaan ole ikuista, toivottavasti ei sinunkaan kohdalla <3 Voimia jokaiseen tunteeseen ja henkäykseen.
VastaaPoista<3 Voimia. Onneksi silti on monta muuta ihanaa asiaa elämässä, vaikka ei ne tuoty tyhjyyttä ja kaipuuta poistakaan.
VastaaPoistaToivotan sinulle ideh ja perheellesi onnea ja terveyttä tälle vuodelle!
Kiitos kaikille kommenteista!
VastaaPoistaKisu, onneksi tosiaan on monia muitakin ihanania asioita elämässä ja sitä onnellisuuttakin löytyy jo. Se tyhjä syli kuitenkin iskee joskus niin kipeästi ajatuksiin ja sitä tunnetta ei vain tunne pääsevän karkuun.
Onneksi on kuitenkin tämä blogi jonne saa ajatuksiaan avata.