olenko vai enkö ole?

Kysyn itseltäni olenhan vielä äiti??

Mitä äitiys on? Minulle se on avanut aivan uuden oven ja ajatus maailman verrattuna siihen, mitä aikaisemmin ajattelin. Kuvittelin äitiyteni olevan täysin erillainen.

Ei mene edelleenkään päivääkään, etten muistaisi tytärtäni. Siitä tiedän vielä olevani äiti. Muistan hänet kuin eilisen päivän vaikka hän onkin ollut jo poissa kohta 1,5v. Hänen muisteleminen ei enää tuo niin vuolasta itkua kuin hetki hänen jälkeensä, mutta kyllä kyynel voi nousta silmään tai toisinaan jopa muistelen hymyillen tytärtäni kuinka rakas hän olikaan ja onkaan minulle.

Rakas ihana enkelini, en ole unohtanut sinua <3

Ikuisesti kahdestaan?

Ikuisesti kahdestaan? Uusi, pysäyttävä kappale. Sai ainakin minut herkistymään.

Toinen blogi

Kirjoittelen myös tästä lähtien toista blogia Toivon Pilkadus

Syli huutaa tyhjyyttä

Tänään ryven taas pahassa olossa. Se on tämä vuoden aika uskoisin. Vaikka kuinka lenkkeilisin, söisin vitamiineja ja eläisin terveellisesti on minulla ikävä ja paha olo. Odotan kevättä ja odotan taas raskaustestiin ilmestyvää positiivista vaikkei sekään mitään takaa. Syli vain on niin armottoman tyhjä ja tuntuu vain koko ajan tyhjemmältä mitä aikaa menee eteenpäin. 

Meidän vuosi 2012 ei tuonut sitä mitä odotin niin kovin, miksi se tapahtuisi tänäkään vuonna. Yritän löytää taas muuta sisältöä elämälleni ja olemmekin lähdössä risteilylle. "Sijaishaaveena" toimii myös ulkomaan matka ja remonttiakin jatkamme kuluvan vuoden aikana. Kyllä tekemistä, haaveiltavaa ja elämämää muutakin siis on.

Sylini vain on niin äärettömän tyhjä tänäänkin. Olen opetellut suomaan tämän tunteen itselleni. Opettelen edelleen hyväksymään tätä ajoittain iskevää pahaa oloa. Ei tätä ole niin helppo hyväksyä. Olla äiti jollekin jota ei tässä maailmassa ole. Ei sen kanssa niin vain opi elämään.

Katson ulos ikkunasta. Se saa minut kuitenkin muistamaan etten ole yksin. Näen meidän perheen joka on tässä ja nyt. Rakas mieheni ja ihana luppakorvamme leikkivät yhdessä ulkona. Heitä en vaihtaisi pois.

"noin 10 raskaustestiä myöhemmin"

Tässä viimepäivinä olen taas testaillut, testaillut ja testailut. Pakko se varmaan vaan on uskoa, että kierto se tässä heittää:( Tuntuu ihan kamalalle...

Nyt kun saisi taas vaan kerättyä niitä toivon rippeittä ja saada itsensä kasaan ja olla murehtimatta turhia. 

Sitä kummasti kierron eri vaiheissa ajattelee asiat aivan eritavalla. Alussa olin sitä mieltä, etten todellakaan halua raskaaksi tässä kuussa.Parempi vaan kuin ei tärppäisikään ja kuinka ollakkaan sitä kuitenkin kierron loppupuolella toivoisi ja antaisi mitä vain, että se toinen viiva siihen testiin tulisi.

No nyt vaan on enää toiveet siihen, et se kierto joskus alkaisi edes alusta. Ettei nyt ihan kamalan pitkäksi venähtäisi.. muuten ehkä "revin pelihousut". 

Voi miksi pitää kaiken tuntua taas näin hankalalta. Et oikein hyvää vuoden alkua vaan..

24.12.2012

Rauhaisaa Joulua kaikille!! <3

Hautakivi

Tänään oli tullut hautakivi. Se oli juuri sellainen kuin toivoinkin. Mieheni suunnittelema. Itse en sitä pystynyt mennä edes valitsemaan, mutta toiveitani oli kuunneltu. 

Hautausmaalle kävellessä juuri mietimmekin kerkeääkö kivi ennen joulua ja siellä se oli. Itku pääsi. 

Ikävä. Niin iso ikävä. <3

***

Löysin tälläisen tekstin. Kuvastaa niin hyvin omia tunteita ja ajatuksia.

Sinä puutut pöydästämme. Me sytytämme erityisen kynttilän. Ihmiset joskus kysyvät, enkö ole vielä päässyt yli sinusta. Minä ihmettelen kovin, mitä he tarkoittavat. Sinä panit hammaspyörän pyörimään minussa. Ketjureaktion ilman loppua. Eteenpäin ja taaksepäin. Olen kutonut sinut itseeni. Kuin langan, joka vaihtaa väriä kuvakudoksessa. Maaginen lanka, joka muistuttaa minua perspektiivistä. Ja antaa minulle uusia aiheita, joiden juuret ovat sisimmässäni. Ei, en minä ole päässyt sinusta yli. Miksi olisinkaan? Minä elän kaikkea sitä, jonka sinä annoit. Ja olen onnellinen siitä, että sinä kosketit minua ja muutit minut kyynel kyyneleeltä. Uskon, että se on sinun lahjasi maailmalle.♥ - Kristina Grahn -