Enkelin sairaala matka

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Raskausajan huolia

Raskausaikana kerkesin olla huolissani paljon, ennen kuin huoli helpottui. Aivan aluksi olimme huolissamme,että onko tämä raskaus nyt aivan totta. En voinnut uskoa koko asiaa todeksi ennen ensimmäistä ultraa. Siellä se pieni kuitenkin köllötteli ja sydän sykki kiivaasti. Pelkäsimme myös maagisille 12viikoille asti keskenmenoa, jota ei onneksemme kuitenkaan tullut. En kuitenkaan vieläkään osanut huokaista helpotuksesta. Tuli huoli rakenne ultrasta ja siitä onko kaikki kuitenkaan kunnossa. Huoli kuitenkin kasvoi kun rakenneultrassa kätilö sanoi ettei virtsarakko tunnu täyttyvän ja lapsivettä tuntuu olevan vähän. Muistan kuinka menin itkuisena töihin, mutta ei auttanut kuin odottaa seuraavan viikon kontrollikäyntiä. Lääkäri sitten ultrasi ja totesi kaiken olevan hyvin. Kävi vielä hakemassa edellisellä kerralla olleen kätilön paikalle. Kätilökin oli sitä mieltä, että virtsarakko sikiöllä näkyi nyt selvemmin. Kaikki oli siis hyvin, saimme huokaista vihdoin helpotuksesta.

Raskauden puolivälin jälkeen uskalsin alkaa odottamaan vauvaa oikeasti. Pääsin pikkuhiljaa ajatuksesta, että jotain voisi sattua. Olihan alku sujunut jo niin mallikkaasti. Kaikki oli hyvin. Piti olla.Aloin tuntemaan liikkeitä ja joinain päivinä pikku-I oli hieman vaisumpi ja silloinkin pääsin kuuntelemaan sydänääniä neuvolaan. Kyllä pieni oli elossa, se helpotti mieltäni. Pian me näkisimme. Sitten matto vedettiin jalkojemme alta. Kaikki unelmat revittiin riekaleiksi.

Jos tämä Enkelin odotus oli jo näin huolien täyteinen pelkän edeltävän kohdunulkoisen raskauden vuoksi niin mitä tulee olemaan seuraava? 

Että tunnenkin oloni taas katkeraksi.

1 kommentti:

  1. ihan varmasti onkin katkera olo,teitä on kohdannut kamala,järkyttävä vääryys:( pahin kaikista:( voimia ja haleja ja toivotaan tulevaisuuden olevan teille parempi<3

    VastaaPoista