Enkelin sairaala matka

perjantai 30. marraskuuta 2012

Vuosi

Niin kova IKÄVÄ.

Väsyttää, itkettää. Päätä ja kroppaa oikeastaan kokonaan on särkenyt koko päivän. Olo on ollut raskas.

Päivä alkoi sillä, että kävin juttelemassa. Siitä töihin ja tunnekuohuissani yritin siellä olla. Sanoin vain, että hieman huono päivä tänään.  Yksi työkavereista tuli halaamaan vaikken mitään edes sanonut miksi on huono päivä, mutta se halaus helpotti hetkeksi. Lopun päivää olinkin väsyneen ja hysteerisen välillä koko ajan. Laskin vain tunteja kotiin pääsyyn.

Sittenveimme haudalle ihania kukkia ja kynttilän. Muistelimme mieheni kanssa siellä tytärtämme ja mietimme minkä näköinen hän ehkä olisi. Rakas ihana tyttäremme <3

Vuosi on mennyt. Mitä tuo seuraava vuosi tullessaan.. ehkä ikävä ajan kanssa hellittää. Suru muuttaa muotoaan.

5 kommenttia:

  1. Iso virtuaalihalaus ja kovasti voimaa <3

    Pitää vaan jaksaa odottaa sitä hetkeä kun taas helpottaa. Ja siihen asti muistaa hengittää, kyllä se jossain kohtaa varmasti helpottaa. Siihen on pakko uskoa, muuten tätä ei jaksa.

    VastaaPoista
  2. Kiitos <3

    Kyllä se varmaan taas pikkuhiljaa helpottaa. Tämä on vaan ajankohtana taas ollut niin synkkää aikaa. Oikeastaan koko syksyn on vain jännittänyt lähestyvää vuosipäivää ja toi keskenmenokin on tuonut oman synkkyytensä.

    VastaaPoista
  3. Voimia teille kovasti! Ikävä ei varmaan kelpota ikinä, mutta pakko uskoa että elämällä on teille vielä paljon hyviä asioita annettavana. Toivottavasti ensi vuosi toisi näistä joitain mukanaan.

    VastaaPoista