Viime jouluna ajattelin, etten varmasti enää ikinä vietä joulua. Vaikka joulu onkin meille haikeaa aikaa niin odotan silti sitä, että pääsemme rauhoittumaan joulun viettoon.
Tarkoituksenamme on viettää joulu omassa kodissa. Ensimmäinen joulu omassa kodissa. Laitamme jouluruokaa, laitamme joulukuusen, saunomme ja rauhoitumme joulun viettoon.
Jouluaatto 2011 olisi ollut rakkaan pienokaisemme laskettu aika. Hän tuntuu olevan muistoissa ja sydämessä niin lähellä. Vaikka arki on palautunut nyt uomiinsa on hyvä pysähtyä muistelemaan. Ajatus perheen tärkeydestä nousee myös mieleen. Enkä tarkoita nyt vain minua ja miestäni vaan myös muita läheisiä.
Se mitä meillä voisi olla nyt ei koskaan unohdu. Pikku-I ja rakkaus häntä kohtaan ei ikinä unohdu. Keskenmenot ovat jättäneet myös omat arpensa. Ne nostavat pelottavia ajatuksia raskaudesta. Tällä hetkellä voin sanoa, etten edes haluaisi olla raskaana se olisi henkisesti liian kuluttavaa. Nyt on aika rahoittua ja parannella haavoja.
Silti ajatus perheen lisäyksestä pyörii ajatuksissa. Välillä jopa uskon siihen, että meille se onni vielä suodaan. Toisinaan taas en. Mietin myös mihin vetää raja "yrittämisessä".
Pikku-I oli meille rakas tytär, lapsi. Keskeskenmenot eivät olleet vielä kongreettisesti suuri menetys, mutta tunnetasolla ne olivat menetyksiä myös. Ei tietenkään yhtä suuria ja samalla tavalla merkittäviä kuin tyttäremme, mutta keväällä muistan miettineeni salaa kuinka marraskuussa meillä sitten on vauva. Nyt se tuntuu typerältä. Myös lokakuinen raskaus toi hetkeksi toivoa tulevaan, ajattelin jospa olisin jouluna puolivälissä raskautta. Ne olivat mielikuvia "paremmasta" tulevasta. Nyt niitä ei enää ole ja luopuminen lapsihaaveista tuntuu välillä rankalta. Niistä on kuitenkin hetkeksi luovuttava, jotta voi jatkaa eteenpäin. Jaksaa taas vahvempana uusia koitoksia.
Joulu onkin niin kamalan hankala. Perhejuhla. Meillä toki on esikoispoika, jonka takia joulua pitäisi yrittää. Se tekeekin siitä vielä rankempaa kun on "pakko", vaikka itse ei jaksaisi. Mutta toki poika joulunsa ansaitsee. Tosin me olemme tehneet sen ratkaisun, että lähdemme jouluksi pois. Antaa muiden järjestää se joulu meille ja me menemme vain mukana.
VastaaPoistaValoa sulle näihin pimeisiin iltoihin
Mulle tää joulun aika ei kuitenkaan jostain syystä tunnu kamalalta. Kaikkein kamalin oli itselle tuo marraskuu ja joulu pyhineen tuo ehkä samalla helpotuksen arkeen. Voin sanoa jopa odottavani joulua vaikka viimevuona olin täysin varma, etten enää ikinä vietä. Jokainen toki tuntee asiat omalla tavallaan. Henkilökohtaisesti olen kuitenkin helpottunut tästä suht stressittömästä olotilasta tällä hetkellä.
VastaaPoistaKukaan ei kuitenkaan voi sanoa mitä se on viikon, kuukauden päästä... tai edes ensi jouluna.
Voimia Ideh tulevaan. Mitä tahansa se teille tuokin tullessaan, toivon, että se on jotain hyvää. Olet käynyt läpi niin paljon vuoden aikana. Ensi vuoden on pakko olla parempi. <3
VastaaPoistaUnelmia pitää olla, ne eivät ole koskaan typeriä! Joskus niitä ehkä joutuu muuttamaan, mutta usko kuitenkin parempaan tulevaan <3
VastaaPoistaKiitos Minna ja Kisu
VastaaPoista