Enkelin sairaala matka

torstai 17. heinäkuuta 2014

Ei enää kirjoitettavaa?

Minusta tuntuu, että tämä blogi on alkanut tulla tiensä päähän. Vielä muutamia postauksia varmaan tulossa, mutta paljon on nyt jo sivuttu aiheesta jos näin voi sanoa.

Tämän blogin kirjoittaminen on ollut itselle todella tärkeää ja olen saanut surua ja pahaa oloa purettua, ehkä myös vertaistukea tästä on jollekin ollut.

Vaikka meidän elämä on taas uuden sivun kääntö vaiheessa niin ei ne menneet minnekään unohdu. Jokainen päivä jonka elän tulee Pikku-I olemaan niissä mukana. Hän kuuluu perheeseen samalla tavalla kuin täällä meidän kanssa elävät.

Tällä hetkellä kaikki on hyvin ja odotamme pikkusiskoa syntyväksi. Vielä hetki aikaa eteenpäin. Ajatus syntymästä saa mileni herkäksi ja kyyneleet silmiini. Pikku-In ja pikkusiskon ikäeroksi tulee n. 2v8kk, mutta silti täällä kongreetisesti tulee olemaan vain toinen.

6 kommenttia:

  1. Moi, toivottavasti laitat vielä viestiä vauvan syntymästästä. Onnea odotuksen viime hetkiin ja onnea synnytykseen.

    Kati

    VastaaPoista
  2. Siihen asti oli ainakin tarkoitus vielä yksi postaus laittaa, sekä ehkä viekä senkin jälkeen. Katsotaan nyt millä fiiliksillä tässä sitten ollaan tämän blogin suhteen:) Kiitos, tämä loppu aika on kyllä tuntunut niin matelevalta...perjantaina vielä äitiypoliklinikka aika. Mä kun niin luulin, et tää olis tullut ennen sitä :)

    VastaaPoista
  3. Onko siellä jo vauvauutisia?

    VastaaPoista
  4. Tyttö syntyi 8.8, mutta kirjoittelen siitä myöhemmin. Kaikki on hyvin ja tyttö terve <3

    VastaaPoista
  5. Onnea, onnea sylin täydeltä. Voi ihmettä ja onnea, nauttikaa omasta ihmeellisestä pilvilinnasta mikä muodostuu, kun vauva syntyy. Kati

    VastaaPoista
  6. Oih, ihana uutinen, onnea koko perheelle! <3

    VastaaPoista