Ajatukset käyvät usein ajassa jolloin odotin häntä ja ajassa jossa hän oli jo syntynyt. Kuinka oma aika kulkee eteenpäin, mutta mitään ei silti tunnu tapahtuneen näiden vuosien aikana. Kaikki tuntuu olevan yhtä ja samaa massaa.
On keskenmenneet raskaudet Pikku-In jälkeen. On tämä hetki ja tämä raskaus. Laskettuun aikaan on enää alle kaksi kuukautta. Pikku-In syntymä viikoille on enää pari viikkoa, kaikki tuntuu jotenkin kulminoituvan tähän hetkeen. Odotan jännittyneenä mitä tapahtuu tai tapahtuuko edes mitään erityistä?
Ilman Pikku-Itä, en olisi tämä ihminen joka tällä hetkellä olen. Jollen olisi häntä menettänyt olisin varmasti kokenut tämän raskauden aivan eritavalla. En todennäköisesti yhtä pelokkaasti ja huolestuneesti.
Aika on mennyt kaikesta huolimatta eteenpäin ja jokaisena hetkenä rakas esikoiseni on kulkenut matkassa. Sydämessä ja muistoissa. Tulee kulkemaan.
Tunnen pienen ihmeen liikkeet kohdussani ja mietin kuinka erillainen hän on ollut odotus aikana. Olen hänestä onnellinen ja silti sydämessä puristaa ääretön ikävä. Tunteita ja hetkiä joita ei pysty ehkä kukaan muu kuin saman kokenut ymmärtää.
Rakas Pikku-I, esikoiseni
<3
VastaaPoistaOdottelen taas kuulumisia. :) miten voitte? Kati
VastaaPoistaHei:) Nyt en jaksanut uutta postausta laittaa niin vastailen vain tänne.
VastaaPoistaEli ihan hyvää kuuluu, tänään on rv34+2 eli ne hetket on aika paljon taas läsnä kun Pikku-I syntyi. Kaikki on kuitenkin hyvin ja jonkun lainen luottamus on alkanut löytymään siihen, että tämä masutyyppi kotiin asti saadaan. Meillä on lääkäri+ultra taas rv36, joka on kyllä mielestäni ihan hyvä, että loppuun asti saa tavallaan tukea noista ultrista. On helpompi mennä aina etappi kerrallaan eteenpäin.
Nyt olen jopa uskaltautunut ostamaan pinnasängyn, pari vaatetta ja vaunut laitettiin tilaukseen. Jotenkin tästä alkaa pikkuhiljaa tulla todellisempaa <3 Ei ole enää pitkä aika :)
Voi ihanaa. Kiitos kuulumisistanne. Olette usein ajatuksissani. Hyvää vointia. Ei ole enää pitkä aika kun saatte vauvan syliin. Kati
VastaaPoista