Enkelin sairaala matka

perjantai 10. helmikuuta 2012

Olen ehkä jumissa

Mä en tiedä mitä kirjottaisin. Olen ihan lukossa ollut jo jonkun aikaa.. Ajatuksen pyörii samaa rataa.

Muistoja pikku-I:stä, raskaudesta. Ajatuksia uudesta raskaudesta. Tunnen pettäväni pienoisen Enkelin ajattelemalla uutta vauvaa.

Uskallanko heittäytyä tulevaan? Uskallanko lähteä tähän leikkiin jossa vastauksia ei ole eikä kukaan voi tietää tulevasta mitään? Vai jäisinkö vain paikoilleni?

5 kommenttia:

  1. Voih, haluaisin niin kommentoida jotain rohkaisevaa. Mutten oikein pysty, minä kun olen jäänyt paikoilleni. Täytyy kuitenkin sanoa, että et petä enkeliäsi ajattelemalla uutta vauvaa. Enkelisi säilyy sydämessäsi ikuisesti. Kyllä muutkin ovat ajatelleet uutta raskautta menetyksen jälkeen (minäkin vaikka sen ajatuksen lopulta hylkäsin pelkojeni vuoksi). Voimia, halauksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos kuitenkin. Voimia tunnun tarvitsevan tällä hetkellä hurjan paljon, että jaksaa...

      Poista
  2. Mä en koskaan voi sanoa tietäväni, miltä susta tuntuu, mutta mä tiedän ton tunteen, ettei tiedä enää ollenkaan, mitä ajattelisi. Tai että ajatukset ei liiku, tai että niitä on niin paljon, ettei ne järjesty. Se tunne on kamala, mutta se menee ohi. Oikeasti. Joskus niiden on vaan selkeydyttävä.

    Multakin superpaljon voimahaleja ja voimapusuja! <3

    VastaaPoista