Enkelin sairaala matka

maanantai 5. elokuuta 2013

Ei jaksa odottaa.

Vielä pitäisi malttaa odottaa tämän kuun loppuu, jotta pääsee kuulemaan verikokeiden tuloksia. Tuntuu niin typerältä, että on joutunut odottamaan näin pitkään.

Kierrot huitelee reippaasti päälle 35pvä ja olo on sen mukainen. Stressi ja v*tutus on armoton. En kyllä ihmettele jos tämä stressaaminen ei millään tavalla vaikuttaisi näihin kiertohommiin ja hormoneihin... eli oravanpyörä on valmis.

Nyt tuntuu,että olisi niin loman tarpeessa. Ei se viikon kesäloma kesäkuun lopussa tunnu enää missään.

Ja tämä aika kun mennään syksyä kohti.. voi huoh.. Sitä elää taas uudelleen ja uudelleen parin kesän takaista raskausaikaa. Näihin aikoihin olin puolessavälissä ja niin onnellinen. Sitä onnellisuuden huipentumaa en ole kyllä kokenut näiden puolentoista vuoden aikana kertaakaan.

Olisipa jokin ihmelääke tai poppakonsti tai jokin millä kaikki me lapsesta haaveilevat tai lapsen menettäneet saisimme sen mistä olemme haaveilleet hieman helpommin.

(Kun olo on tyhjä, väsynyt, stressaantunut,sanoinko jo tyhjä? Ainut mikä mieltä lämmittää, olen saanut jakaa ajatuksia ihmisen kanssa joka tuntuu ymmärtävän mitä ajattelen. Vertaistuki <3 vaikkei tätä kohtaloa kenellekkään toivoisi. )

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti