Viikonloppu menikin mökkeillessä. Oli loppujen lopuksi kovinkin mukava ja rentouttava reissu vaikka ennen lähtöä olin täysin hysteerinen. Se mikä sai minut lähtemään oli, että tiesin mieheni haluavan sinne mennä. Auto matka mökille päin meni hiljaisissa ja itkuisissa merkeissä (joo, tosi hyvää matkaseuraa) ja mökille päästyämme parkusin ja valitin kuinka kova ikävä mulla on.
Sain kuitenkin itseni jossain välissä rauhoitettua ja kun keksimme lauantaina kaikkea mukavaa tekemistä niin kaikki meni hyvin. Heti kun tuli hiljaisempi hetki tai jäin yksin niin huomasi, että ikävä nousee väkisin pintaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti