Ei pysty sanoin kuvailemaan edes tätä tunnetta, kun tänään oli ultrassa kaikki niin kuin pitää. Vähän alkaa vaikuttaa, ettei tällä elämän alulla ARPKD:ta ole. Vielä rv32+ on ultra, mutta mulla on kyllä aika hyvä fiilis ja lääkäri sanoi myös, että positiivisin mielin voi olla.
Vihdoin tämä huojentunut olo. Vihdoin voin alkaa sisäistää tätä tulevaa elämän muutosta, kun tähän asti on kulkenut kuin sumuverhossa.
Ja voi olla, että tyttö olisi tulossa.
tiistai 20. toukokuuta 2014
keskiviikko 30. huhtikuuta 2014
Kuulumisia
Ainakin yhden lukijan toiveesta nyt sitten väliaika kuulumisia luvassa:)
Raskaushan on sujunut niin normaalisti kuin vain voi sujua. Itselle ehkä henkisesti hieman kestämistä enemmän. Pääasia kuitenkin, että sikiöllä on tällä hetkellä kaikki hyvin ja liikkeitä tuntuu päivittäin. Liikkeiden voimakkuus on tullut mm. täytenä yllätyksenä, koska Pikku-In liikkeet eivät tuntuneet lainkaan samalta.
Rakenne ultran jälkeen olemme käyneet muutamassa väliutltrassa, toinen oli liikkeiden takia ja toinen oli varattu lapsiveden määrän ja munuaisten tilanteen tarkistusta varten. Liikkeiden takia siksi, että oli pari päivää kun ne tuntuivat huonosti ja vaisusti, siitä sitten itselle kauhea paniikki. Kaikki oli kuitenkin hyvin. Istukka on taas edessä joka toki vaimentaa liikkeiden tuntua ja toisaalta sikiö on myös niin pieni vielä, että pystyy olemaan vaikka missä asennossa ja aina ne liikkeet eivät itselle tunnu niin selkeinä. On siisn paljon kuitenkin sellaisia asioita joita joudun jäsentelemään itselle, ettei niistä syntyisi mm. turhia pelkoja.
Toisaapäivänä olimme siis toisessa ultrassa ja tilanne oli edelleen normaali. Määrältään hyviä lapsivesitaskuja oli nähtävissä, munuaiset viikkoihin nähden oikeanlaiset ja sikiön virsarakossa oli virtsaa. Kaikki ainakin tähän asti toimii niinkuin pitää. Kolmen viikon päästä taas uusi kontrolli, jospa sen jälkeen itselläkin nämä jännitykset helpottaisi.. tosin samaa mantraa olen tainut jokaisen ultran jälkeen itselle hokea aina uuteen välietappiin asti.
Pääasiassa kaikki siis hyvin ja itselläkin suurimman osan aikaa positiivinen ajatus vauvan syntymästä ja kotiin saamisesta. Mitään hankintojahan emme ole vielä tehneet ja sen olemme miehen kanssa päättäneet, että jos ja kun kaikki on seuraavan ultran jälkeen hyvin ja normaalisti niin sitten mennään ainakin pinnasänky ostoksille:)
(ja tänään siis viikkoja 25+5 eli kohta alkaa viimeinen kolmannes.. :) )
Raskaushan on sujunut niin normaalisti kuin vain voi sujua. Itselle ehkä henkisesti hieman kestämistä enemmän. Pääasia kuitenkin, että sikiöllä on tällä hetkellä kaikki hyvin ja liikkeitä tuntuu päivittäin. Liikkeiden voimakkuus on tullut mm. täytenä yllätyksenä, koska Pikku-In liikkeet eivät tuntuneet lainkaan samalta.
Rakenne ultran jälkeen olemme käyneet muutamassa väliutltrassa, toinen oli liikkeiden takia ja toinen oli varattu lapsiveden määrän ja munuaisten tilanteen tarkistusta varten. Liikkeiden takia siksi, että oli pari päivää kun ne tuntuivat huonosti ja vaisusti, siitä sitten itselle kauhea paniikki. Kaikki oli kuitenkin hyvin. Istukka on taas edessä joka toki vaimentaa liikkeiden tuntua ja toisaalta sikiö on myös niin pieni vielä, että pystyy olemaan vaikka missä asennossa ja aina ne liikkeet eivät itselle tunnu niin selkeinä. On siisn paljon kuitenkin sellaisia asioita joita joudun jäsentelemään itselle, ettei niistä syntyisi mm. turhia pelkoja.
Toisaapäivänä olimme siis toisessa ultrassa ja tilanne oli edelleen normaali. Määrältään hyviä lapsivesitaskuja oli nähtävissä, munuaiset viikkoihin nähden oikeanlaiset ja sikiön virsarakossa oli virtsaa. Kaikki ainakin tähän asti toimii niinkuin pitää. Kolmen viikon päästä taas uusi kontrolli, jospa sen jälkeen itselläkin nämä jännitykset helpottaisi.. tosin samaa mantraa olen tainut jokaisen ultran jälkeen itselle hokea aina uuteen välietappiin asti.
Pääasiassa kaikki siis hyvin ja itselläkin suurimman osan aikaa positiivinen ajatus vauvan syntymästä ja kotiin saamisesta. Mitään hankintojahan emme ole vielä tehneet ja sen olemme miehen kanssa päättäneet, että jos ja kun kaikki on seuraavan ultran jälkeen hyvin ja normaalisti niin sitten mennään ainakin pinnasänky ostoksille:)
(ja tänään siis viikkoja 25+5 eli kohta alkaa viimeinen kolmannes.. :) )
tiistai 25. maaliskuuta 2014
Rakenneultra
Rakenneultra onnellisesti takana. Kaikki oli taas tähän asti hyvin. Lapsivettä oli hyvin,munuaiset oli edelleen hyvin näkyvät, oikean kokoiset ja siistit sekä virtsarakko näkyi myös hyvin. Itse sen jopa näin kun pyysin kätilöä näyttämään. Lääkäri myös kävi varmistamassa lapsevedenmäärän ja hyvältä näytti hänenkin mielestä. Toivon todella, että tämä on nyt hyvä merkki ja kaikki menee loppuun asti hyvin.
Nyt on viikkoja 20+4 eli puoliväli ylitetty. Pikku-In aikana oltiin rv 19+ rakenneultrassa ja silloin jo hänen kohdallaan tosiaan oli viitteitä sairaudesta niinkuin olen ehkä joskus aijemin sen kertonutkin.
Kyllä sitä silti jännittää varmasti loppuun asti miten käy. Kahden kuukauden päästä sitten seuraava kontrolli. Nyt kuitenkin voi taas hetkeksi hengähtää <3
Nyt on viikkoja 20+4 eli puoliväli ylitetty. Pikku-In aikana oltiin rv 19+ rakenneultrassa ja silloin jo hänen kohdallaan tosiaan oli viitteitä sairaudesta niinkuin olen ehkä joskus aijemin sen kertonutkin.
Kyllä sitä silti jännittää varmasti loppuun asti miten käy. Kahden kuukauden päästä sitten seuraava kontrolli. Nyt kuitenkin voi taas hetkeksi hengähtää <3
torstai 20. maaliskuuta 2014
Pari painajaista
Kyllä näköjään vaikuttaa alitajuntaan mitä lähemmäs rakenne ultraa tullaan. Useampana yönä on painajaisia tullut nähtyä raskauteen liittyen.
Pari kertaa olen heränyt sellaisiin uniin joissa en muka ollutkaan ollut raskaana. Kaikki olikin ollut vaan suurta huijausta ja itse uskoin muka olevani raskauden puolivälissä. Niistä unista herättyäkin meni oikeastaan hetki ennen kuin tajusi kaiken olleen vain untaja tajuavani, että kyllä olen edelleen raskaana.
Viimeöinen ja ehkä karmein uni ole se, että olimme muka rakenneultrassa ja siellä paljastui jokin ihan kaamea rakennevika vauvalla. Sen oikein näki itsekin siitä kuvasta kun katsoi. Sitä sitten taas itkettiin unessa. Noh herättyä se tietysti vaivasi jonkin aikaa, mutta järki taas kuitenkin voitti. Viime viikonloppuna kuitenkin hieman pääsi sikiötä näkemään päivystysultrassa ja silloin rakenteet ainakin vaikutti olevan kohdillaan.
Maanantaina sitten on tosiaan se kauan odotettu (ja pelätty) rakenneultra. Muutama yö tässä on vielä aikaa nähdä painajaisia, mutta eiköhän tässä pärjätä. Kaikella sydämelläni toivon, että kaikki olisi tähän asti (ja toki loppuunkin asti) niin hyvin kuin vain voisi olla.
Pari kertaa olen heränyt sellaisiin uniin joissa en muka ollutkaan ollut raskaana. Kaikki olikin ollut vaan suurta huijausta ja itse uskoin muka olevani raskauden puolivälissä. Niistä unista herättyäkin meni oikeastaan hetki ennen kuin tajusi kaiken olleen vain untaja tajuavani, että kyllä olen edelleen raskaana.
Viimeöinen ja ehkä karmein uni ole se, että olimme muka rakenneultrassa ja siellä paljastui jokin ihan kaamea rakennevika vauvalla. Sen oikein näki itsekin siitä kuvasta kun katsoi. Sitä sitten taas itkettiin unessa. Noh herättyä se tietysti vaivasi jonkin aikaa, mutta järki taas kuitenkin voitti. Viime viikonloppuna kuitenkin hieman pääsi sikiötä näkemään päivystysultrassa ja silloin rakenteet ainakin vaikutti olevan kohdillaan.
Maanantaina sitten on tosiaan se kauan odotettu (ja pelätty) rakenneultra. Muutama yö tässä on vielä aikaa nähdä painajaisia, mutta eiköhän tässä pärjätä. Kaikella sydämelläni toivon, että kaikki olisi tähän asti (ja toki loppuunkin asti) niin hyvin kuin vain voisi olla.
lauantai 8. maaliskuuta 2014
torstai 6. maaliskuuta 2014
Tunteiden kirjo
Kuinka voikaan olla näin kova ikävä Pikku-Itä.
Erehdyin lukemaan parin vuoden takaista päiväkirjaa ja samalla sieltä välistä löytyi Pikku-In hoitokertomus. Ikävä,ikävä,ikävä
Samalla kun raskaus on jatkunut eteenpäin ja vatsa alkanut selkeästi kasvaa on huoli tästä pienestä myös suuri ja menettämisen pelosta on tullut todellinen. Jollain tavalla välillä rinnastan myös tätä raskautta Pikku-In raskauteen ja oletan asioiden menevän samalla tavalla.
Mitäpä muuta tähän voisi sanoa tai kertoa? Tunteet ovat onnea raskaudesta, huolta tulevan pienen kohtalosta, ikävää Pikku-Istä.
Erehdyin lukemaan parin vuoden takaista päiväkirjaa ja samalla sieltä välistä löytyi Pikku-In hoitokertomus. Ikävä,ikävä,ikävä
Samalla kun raskaus on jatkunut eteenpäin ja vatsa alkanut selkeästi kasvaa on huoli tästä pienestä myös suuri ja menettämisen pelosta on tullut todellinen. Jollain tavalla välillä rinnastan myös tätä raskautta Pikku-In raskauteen ja oletan asioiden menevän samalla tavalla.
Mitäpä muuta tähän voisi sanoa tai kertoa? Tunteet ovat onnea raskaudesta, huolta tulevan pienen kohtalosta, ikävää Pikku-Istä.
tiistai 18. helmikuuta 2014
Yksi etappi takana, seuraavaa odotellessa
Tänään oli siis ultra. Viikkoja nyt kierron mukaan 15+4, ultran mukaan 16+1. Hyvin siis on tyyppi kasvanut. Aika odotusten mukainen ultra oli ja lääkäri katsoi sikiön munuaisia ja lapsiveden määrää sekä virtsarakkoa yritti löytää myös. Oikeastaan kahden lääkärin voimin ultrasivat, tosin ei se minua haitannut.
Munuaiset näyttivät tähän mennessä normaaleilta, eikä kystiä vielä ainakaan ollut havaittavissa. Taisi toinen lääkäri sanoa, että oikein siisteiltä näyttävät. Lapsivettäkin oli hyvin ja sikiö liikkui todella reippaasti. Toisin kuin Pikku-In aikana ultrissa, ei hän paljoa liikkunut ja muutenkin liikkeet olivat koko raskauden aikana hyvin vaisut. Liikkeiden vähyys johtui varmasti lapsiveden määrästä.
Kuten jo mainitsinkin vastasi sikiö hyvin viikkoja. Päänympärys oli myös viikkoja vastaava kun taas Pikku-Illä se meni 1,5-2vkoa pienempänä, joka sekin saattoi johtua lapsiveden vähyydestä. Tähän mennessä olleet havainnot siis vaikuttaa ainakin hyviltä. Seuraava ultra onkin sitten kuukauden päästä 20+ viikoilla ja sen tekee kätilö. Lääkäri sanoikin, että siellä sitten katsotaan rakenteita tarkemmin.
Istukan paikka oli kohdun suun päällä (kiva), sitä myös seurataan. Kyllä se kuulemma siitä vielä voi liikkua ylemmäs.
Ai niin ja liikkeitä olen myös tuntenut jo jonkun verran. Pieniä ilmakuplia alavatsalla. Kaikin puolin hyvä fiilis tähän asti <3 Seuraavia kuulumisia varmaan taas kuukauden päästä.
Munuaiset näyttivät tähän mennessä normaaleilta, eikä kystiä vielä ainakaan ollut havaittavissa. Taisi toinen lääkäri sanoa, että oikein siisteiltä näyttävät. Lapsivettäkin oli hyvin ja sikiö liikkui todella reippaasti. Toisin kuin Pikku-In aikana ultrissa, ei hän paljoa liikkunut ja muutenkin liikkeet olivat koko raskauden aikana hyvin vaisut. Liikkeiden vähyys johtui varmasti lapsiveden määrästä.
Kuten jo mainitsinkin vastasi sikiö hyvin viikkoja. Päänympärys oli myös viikkoja vastaava kun taas Pikku-Illä se meni 1,5-2vkoa pienempänä, joka sekin saattoi johtua lapsiveden vähyydestä. Tähän mennessä olleet havainnot siis vaikuttaa ainakin hyviltä. Seuraava ultra onkin sitten kuukauden päästä 20+ viikoilla ja sen tekee kätilö. Lääkäri sanoikin, että siellä sitten katsotaan rakenteita tarkemmin.
Istukan paikka oli kohdun suun päällä (kiva), sitä myös seurataan. Kyllä se kuulemma siitä vielä voi liikkua ylemmäs.
Ai niin ja liikkeitä olen myös tuntenut jo jonkun verran. Pieniä ilmakuplia alavatsalla. Kaikin puolin hyvä fiilis tähän asti <3 Seuraavia kuulumisia varmaan taas kuukauden päästä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)