Enkelin sairaala matka

torstai 1. maaliskuuta 2012

piti kirjoittaa tänään jotain pitkästä aikaa, mutta en vaan saa tekstiä ulos. Argh... joku toinen päivä kirjoittelen sitten jotain järkevämpää. Ajattelin vai ilmoitella itsestäni täällä blogissakin.

Lyhyesti kerrottuna: haaveilen uudesta raskaudesta ihan älyttömästi ja toisten vauva uutiset saa minut vähintäänkin kateelliseksi. Facebookissa en kykene lukemaan toisten vauva onnesta ja omia vanhoja päivityksiä en kykene lukemaan. Tulevaisuus tuntuu epäselvältä. Hyviäkin päiviä kuitenkin on, ei ole elämä enää pelkkää itkua ja murehtimista. Siltikin ikävä on ihan ääretön ja pientä ajattelen päivittäin. Kaupoissa kun pyörii tai telkkarissa kun näkee pieniä tyttövauvoja tai pieniä tyttöjä äitien kanssa niin tulee ihan mieletön ikävä ja itku..

Jotain tällästä.. toisella kirjoitus kerralla sitten lisää ajatuksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti