Tulevaisuutta ja kehitystä.

Tänään pieni ihana tyttömme täyttäisi 4kk. Ikävä valtaa taas niin kovin mielen. Antaisin mitä vain, että saisit olla täällä kanssamme <3

"Vauva
Vauva oppii: Arkielämä alkaa olla tuttua. Vauva tarkkailee uteliaana ympärillään ja alkaa tunnistaa joitakin toistuvia rutiineja. Vauva saattaa jo oppia kääntymään selältä mahalleen. Toiset vauvat pinnistelevät kunnes onnistuvat, toiset taas pyörähtävät ympäri puolivahingossa. Vauva osaa pitää päätään pystyssä, hän kurottautuu selinmakuulla kohti esineitä, tarttuu niihin ja vie ne suuhunsa. Hän tutkii esineitä suullaan ja tutustuu näin maailmaan. Vauva seisoo, kun hänestä pidetään kiinni ja leikkii käsillään ja jaloillaan.
Kommunikointi: Vauva kertoo itkullaan ettei hän ei pidä siitä, kun joku menee pois. Tämän ikäinen osaa ojentaa kätensä kohti hoitajaansa kun haluaa syliin. Vauva voi jopa olla hiljaa kun muut puhuvat ja ääntelee vasta sen jälkeen. Vauva hauskuuttaa itseään uusilla ääntelyillä. Hän juttelee omalla kielellään ja ilmaisee tuntojaan erilaisilla äänensävyillä. Itkemällä vauva kertoo tylsistymisestään, nälästään, kivustaan, märästä vaipastaan tai yksinäisyydestään. Vanhemmat osaavat jo tulkita vauvan itkuja. Jonain päivänä vauva riemastuttaa vanhempansa herskyvällä naurulla.

Kasvu: Painon tulisi nousta n.170g viikossa ensimmäisen 4 kuukauden aikana, riittävänä kasvuna pidetään myös 120-140g viikossa. Pituutta tulee lisää n. 2,3cm/kuukaudessa."

Lainaus täältä 

Viimeksi kun olin saamassa "juttelu apua"puhuimme mm. lasten kehityksestä ja työpaikastani. Kerroin minkälaisen reaktion sai aikaan käyntini työpaikalla. Tärisin ja olin paniikissa, itkin ryhmäni pieniä lapsia. Pienimmät olivat alle vuoden ikäisiä kun lähdin äitiyslomalle ja nyt kun näin heidän kasvaneen. Pienet tytöt ja pojat osasivat tuottaa jo sanoja ja olivat oppineet kävelemään. Tämä ryhmäni lasten tapaaminen sai minut kongreettisesti näkemään lapsen kasvuaja kehitystä. Näin sen pitäisi mennä. Vaikka nämä lapset ovatkin isompia kuin pieni-I olisi, mutta yhdistän silti tämän kasvun ja kehityksen omaan enkeliini.

Valitettavasti en näe sinun ikinä kasvavan ja se raastaa sydäntäni. Yritän ajatella tulevaisuuttani ja yritän nauttia niistä hyvistä päivistä joita tulee. Näinä suuren ikävän hetkinä se vain tuntuu hyvin  vaikealta. Mitä on tulevaisuudella meille antaa? 

Asiahan on niin, että olen uudelleen raskaana ja se tuntuu ajoittain hirveän vaikealta. (Niin ja tutut jotka tätä luette niin kerron mielelläni itse muille tutuille ja perheelle uutisesta silloin kun itse haluan!!) Tokihan se oli iloinen uutinen, mutta pelkään kaikkea mahdollista. Keskenmenoa, tuulimuna raskautta, arpkdta, istukkabiobsiaa ja sen aiheuttamaa 0,5% mahdollisuutta keskenmenoon. Vielä en ole uskaltanut miettiä tätä asiaa istukkanäytettä pidemmälle. Mitään takeitahan tulevaisuudesta ei ole. 

Tunnen myös ajoittain pettäväni pienen enkelin. Näin nopeasti raskaaksi. Selittelen itselleni etten todellakaan odottanut tätä tapahtuvan näin nopeasti. Aina on mennyt lähes vuosi kun on tärpänyt. Todellisuudessa oletin, että niin menee tälläkin kertaa. Toisaalta ei voi sanoa mikä on oikea aika. Onko se nyt vai ehkä vasta tulevaisuudessa? Oma asenteeni on, ettei ole oikeaa aikaa. Tulkoon kaikki paha kerralla. Ehkä pientä pessimistisyyttä..